Painikalkkunan Kristian oli törmännyt videoon jonka allekirjoitan mielelläni täysin. Itse huomaan kehittyväni parhaiten, kun pyrin pitämään sparripainini kevyenä ja liikkuvana, en runttaavana ja niin sanotusti voitonhaluisena. Vielä suurempana ongelmana jotkut painivat jokaisen sparri-erän niinkuin se olisi finaali kisoissa tai kysymys elämästä ja kuolemasta. Silloin tuntuu käyvän vahinkojakin: ei anneta aikaa taputtaa, revitään voimalla päästä, tehdään juttuja jotka eivät välttämättä ainakaan valkovöisillä ole tarkkaanottaen laillisia. Aiheesta käytiin myös Potku.netissä keskustelua hiljattain.
Urani parhaita sparreja oli tämän viikon tiistaina pätkät erästä mustavyötä vastaan, joka antoi minun tehdä tekniikan alulle, blokkasi tai swiippasi. Jouduin tekemään uuden tekniikan uudesta asennosta, blokkasi tai swiippasi ja lopulta lukotti. Pääsin kokeilemaan omia juttujani, huomasin niissä aukkoja ja jäin jälkikäteen ajatellen melko ilmiselviin ansoihin. Opin valtavasti. Mikäli minua olisi rutattu väkisin solmuun en olisi oppinut mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti