(Huomaa videon lopussa Heikin kommentti: "Sen teki vaan kaljaa mieli niin se....")
Tämän merkinnän kirjoittaminen on syystä tai toisesta viivästynyt kumman paljon. Tässä kuitenkin tulee.
Rohkaistuin ja osallistuin ensimmäisiin BJJ kisoihini. Kyseessä oli HOPA Challenge 2011 Helsingissä 26.2.2011.
Turpaanhan siellä tuli jo ensimmäisessä matsissa, hyvin yksinkertaisten virheiden vuoksi. Ei tämä mikään yllätys kuitenkaan siinä mielessä ollut, että jännitin kisoja aikatavalla. Itse kokemus oli kuitenkin mukava ja huomasi, että turhaan sitä ottelemistakin niin jännitti. Kyllä se loppuviimein oli ihan samanlaista kun omallakin salilla sparrailu.
Suunnitelmana matsissa oli yrittää pystystä jäädä päälle, ohittaa guardi halffiin ja siitä side mounttiin. Sidestä knee on bellyä ja ezekieliä vaihdellen pyrkiä mounttiin. Sitten pidellä asemia ja voittaa pisteillä.
Ottelu alkoi kyllä ihan hyvin ja pääsin aika kevyesti päälle pystystä. Jäin kuitenkin guardiin. Lähdin hakemaan puolittaista ohitusta halffiin josta voisi mursuohituksella tulla sideen, mutta runtatessa jalkaa alleni jäin swiippiin. Yritin kierähtää, mutta kierähdin yli. Ajattelin mennä kilpikonnaan, mutta kaveri sai jalat sisään. Sitten jouduinkin vaan odottelemaan että kuristus tulee, ja tulihan se sieltä. Hauska variantti vieläpä, pitää itsekin kokeilla.
Oma matsi toisestakin kulmasta (kylläpä mua on kuvattu):
Muutama suttuinen kamerakännykkäkuva tuli räpsästyksi jännityksen lieventäminen mielessä:
Heikki ja Kari voittivat omat sarjansa. Markus ja Jari hävisivät omansa niukasti. Jalkalukko voitti osan, mutta (muistaakseni) semifinaalissa tie nousi pystyyn. Hannu hävisi ensin todella tiukasti vaikka johti pisteillä ja pronssiottelussa diskattiin jalkalukon vuoksi. Aiheutti kovaa sääntöjen miettimistä ja puintia reenien jälkeen pukukopissa. Konsensus oli, että jalkalukkoihin liittyy turhan iso riski diskauksesta.
Yksi tärkeä syy päätökseen lähteä näihin kisoihin oli kokemuksen kartuttaminen, kun lupauduin osallistumaan Joukkue SM-kisoihin maaliskuussa. Halusin, että olisi edes yksi kisakokemus ennen moista koitosta, lieventäisi vähän jännittämistä. Niin se tuntuu tehneenkin. Huonoja puolia näissä kisoissa oli se, että painin "superraskaassa sarjassa", eli 100,5+ kg sarjassa. Omaksi sarjakseni koen kuitenkin 100,5- kg sarjan. En kuitenkaan ehtinyt pudottaa painoa riittävän nopeasti, joten päätin että menen mielummin niinsanotusti täysissä voimissa raskaampaan sarjaan kun koittaisin pudottaa (kokemattomana vieläpä) niin paljon painoa. Kisa-aamuna painoin ilman pukua aika tasan tarkkaan 101kg, eli useamman kilon yli. Olin kyllä päätökseeni tyytyväinen siinä mielessä, että ottelut käytiin yhdellä tatamilla ja kisaajia oli valtavasti. Siksi oma otteluni oli vasta kuuden maissa illalla, kun paikalla piti käydä ilmoittautumassa jo kymmeneltä. Jos olisi koko päivä pitänyt kitkutella painon kanssa varpaillaan ei valmistautumisesta olisi tullut senkään vertaa mitä nyt. Lisäksi näin varoittavan esimerkin kun Markus oli koittanut poistaa useammankin kilon nestettä ja kramppasi todella pahasti ottelunsa jälkeen. Vannoi kovaan ääneen ettei enää aio pudottaa moisia määriä painoa kisoja varten.
Paluumatkalle päästiin vasta puoli kymmenen maissa. Olin eteenpäin ajattelevana ihmisenä pyytänyt Markusta tuomaan kaupasta minullekin olutta. Ajomatka takaisin menikin ihan mukavasti Heikin kanssa tapahtumia puiden ja pari olutta tuhoten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti