Kun alottelin omaa touhuani mattonujuamisen ihmeellisessä maailmassa etsin luonnollisesti Internetistä tietoa, mitä tahansa lajiin liittyvää. Potku.net:issä törmäsin ketjuun jossa haettiin muistaakseni BJJ-blogeja ja ensimmäinen suositus oli Kristianin aka Steelduckin BJJ Päiväkirja (http://painikalkkuna.blogspot.com/). Blogista löytyi hyviä käsipääaloittelija-artikkeleita ja oppaita linkkeinä sekä Kalkkunan itsensä merkintöinä. Seurasin blogia ja lopulta tunsin että itsellänikin olisi jotakin sanottavaa. Sattumalta huomasin, että nimimerkki pienellä variaatiolla oli tuttu toisistakin piireistä, nimittäin maastopyöräilyn kiehtovasta mutta kuluttavasta maailmasta.
Mutta niin kaikki häipyy (Eppu Normaali – Kaikki Häipyy, On Vain Nyt), Kalkkuna pistää lapun luukulle.
Toivotan kuitenkin Kalkkunalle hyvää onnea ja menestystä sekä paineskelussa, että tuomaroinnissa, ja morjestetaan kun nähdään. Hyvää työtä teit, kiitos siitä.
Edit: Komento takaisin! Painikalkkuna jatkaa julkisuudessa painiskelua!
lauantai 16. huhtikuuta 2011
Näin se paino tippuu.
Tänä aamuna kun ponkasin tapani mukaan vaa'alle heti herättyäni oli lukemana komeat 97 kg. Kävin aamupäivällä salilla vaa'alla ja lukema oli tasan 100,5 kg, puku päällä! Eli olen nyt juuri passelisti oikeassa painossa, kunhan saan tämän pidetyksi tuonne toukokuun puoleen väliin saakka.
Kyllä se näkyy ihan peilissäkin, että vuodenvaihteesta on paino pudonnut 7 kg. Painiminenkin on helpottunut jokaisen pudonneen kilon kohdalla hieman. Kyllä sitä melkoista taakkaa on kantanut mukanaan (ja itseasiassa kiristämisen varaa on kyllä vieläkin...)
Itse reenaaminen sitten taas. Reenaaminen on tuntunut aika pitkään pään hakkaamiselta seinään. Sparri ei tunnu millään kulkevan ja tekniikkaakin hinkatessa olo on kuin kuivalle maalle nostetulla kalapuikolla. Kuluvana viikonloppuna on Martin Aedman leiri: mahtavia reenejä jossa osaava mies opettaa tekniikoita rauhallisesti drillauttamalla. Mikään ei silti tunnu tarttuvan ja kaiken lisäksi sekä polvet että alaselkä muistuttelee jäykkyydeestään. Voi olla että jää huomiset lukkopainimiset väliin. Kirous ja kuolema.
Kyllä se näkyy ihan peilissäkin, että vuodenvaihteesta on paino pudonnut 7 kg. Painiminenkin on helpottunut jokaisen pudonneen kilon kohdalla hieman. Kyllä sitä melkoista taakkaa on kantanut mukanaan (ja itseasiassa kiristämisen varaa on kyllä vieläkin...)
Itse reenaaminen sitten taas. Reenaaminen on tuntunut aika pitkään pään hakkaamiselta seinään. Sparri ei tunnu millään kulkevan ja tekniikkaakin hinkatessa olo on kuin kuivalle maalle nostetulla kalapuikolla. Kuluvana viikonloppuna on Martin Aedman leiri: mahtavia reenejä jossa osaava mies opettaa tekniikoita rauhallisesti drillauttamalla. Mikään ei silti tunnu tarttuvan ja kaiken lisäksi sekä polvet että alaselkä muistuttelee jäykkyydeestään. Voi olla että jää huomiset lukkopainimiset väliin. Kirous ja kuolema.
Tilaa:
Kommentit (Atom)